Uni

Kävelen metsässä. Paljaat varpaani tuntevat ruohikon ja sammaleen jalkojeni alla. Susi kävelee vierelläni ja aika ajoin sormeni hipaisevat sen lämmintä turkkia. Kävelemme hiljaa. Auringon viimeiset säteet leikkivät ilmassa ja ihollani. Suden turkki loistaa kilpaa auringon kanssa. Tuuli havisee koivupuissa ja ilma tuoksuu jo kesältä. Minun ja suden välillä vallitsee syvä yhteisymmärrys ja tietoisuus. Olemme yhtä. Tiedän, että se on johdattamassa minua kotiin.

Havahdun.

Istun rannalla viltin päällä ja tuuli tuivertaa Tyyneltä valtamereltä. Minulla on aamukahvi kädessä. Olen niin onnellinen, että olen vihdoin kaikkien seikkailujen jälkeen päätynyt tänne. Kauan se kesti. Tunnen, että minulla on kädessäni avaimet muutokseen.

Havahdun.

Istun jalat koukussa, selkä viileää luolan seinämää vasten ja kyyneleet valuvat hiljaa poskillani. Espanjankielinen puheensorina täyttää tilan ja sitten se lakkaa. Joku alkaa laulaa Pacha Mamalle ja toinen alkaa säestää Didgeridoolla. Tunnen ensi kertaa energian värähtelevän ympärilläni.

Havahdun.

Palaan takaisin nykyhetkeen. Istun risti-istunnassa tyynyn päällä, tunnen taas hengitykseni. Hengitän syvälle vatsaan saakka hitaasti ja tunnen koko kehoni sormenpäitä ja varpaita myöten. Tunnen taas palo santon vienon tuoksun ja avaan hitaasti silmäni. Tuli leikkii kynttilässä ja maalaa varjoja seinille. Tunnen suurta kiitollisuutta tätä hetkeä ja elämääni kohtaan. On aika mennä nukkumaan, mietin. Sammutan kynttilät.

Havahdun.